Opiskelu ja perhe-elämä

Jokainen on varmasti kuullut suosituksen, että opiskelut olisi kannattavaa hoitaa ennen lapsia. Mulla kuitenkin molemmat ihanat elämän osa-alueet osuivat samaan aikaan, vaikka jälkimmäinen ei olekaan monikossa. Olin innoissani viime kevääseen asti, jolloin koulun alun lähestyessä alkoi iskeä pieni paniikki. Mietin miten ihmeessä me oikein järkätään ja saadaan sujumaan kaikki. Yhtälö pieni lapsi, koulu Lahdessa, koti ja tukiverkosto Helsingissä, Tommin työ Vantaalla, yksi auto ja todennäköisesti liian vähän aikaa kaikkeen tuntui ajoittain jopa melkein mahdottomalta verrattuna silloiseen leppoisaan hoitovapaaseen.

Koulua on nyt takana reilu kuukausi ja yllättävän hyvin menee. Alun perin mulla oli tarkoitus jatkaa tekstinkäsittelytöitä silloin tällöin taloudellisen turvan takaamiseksi, mutta irtisanoin itseni elokuussa. Silloin se tuntui hieman epävarmalta päätökseltä, mutta nyt olen siitä todella tyytyväinen, sillä työt olisivat varmasti olleet ihan liikaa tähän kaikkeen. Pistin myös blogin jäähylle, sillä en uskonut ajan riittävän tälle enää koulun alkaessa. Ei samalla mittapuulla riittänytkään, mutta huomasin pian koulun alun jälkeen, että pystyn jatkamaan rakasta kirjoitusharrastustakin hieman pienemmällä panostuksella jatkossakin.

islajaisi

Aluksi mulle oli täysin selvää, että kuljen matkan autolla. Kouluarjen alkaessa meille kuitenkin vakinaistui tavaksi se, että Tommi tiputtaa mut työmatkalla juna-asemalle ja menen junalla kouluun. Matka-ajaksi tulee ovelta ovelle 1.5 h/suunta, mikä ei ole merkittävästi pidempi matka kuin autolla ajaessa. Päätöstä julkisella menemiseen helpotti se, ettei Lahdesta meinannut löytää ikinä parkkipaikkaa ja sen etsiminen turhautti mua aina ihan älyttömästi aamuisin. Junassa oon pystynyt torkkumaan, tekemään luonnoksia ja selailemaan somea. Kävellessä asemalta koululle oon herännyt vielä ihan kunnolla pienellä hyötyliikunnalla. Takaisinpäin olen päässyt usein kimppakyydillä ja matka on taittunut nopeasti koulukavereiden kanssa jutellessa. Yllättävän moni meidänkin ryhmästä tulee junalla Helsingistä, joten ei ollutkaan niin kummallista yrittää käydä koulua pidemmän matkan takaa.

Kotona arki on kuitenkin aika pitkälti Tommin vastuulla. Tommi vie ja hakee Islan tarhasta, ellei mulla ole sellainen koulupäivä jolloin pääsen aikaisemmin tai menen myöhempään. Tommi hoitaa kotiaskareet ja Islan iltapuuhat yksin, jos mulla menee myöhempään koulujuttujen parissa. Oon jättäytynyt aika paljon pois kaikesta vapaa-ajan menosta mitä koulun kautta tulee, ettei Tommikaan kuormittuisi liikaa. Se ei kuitenkaan ole ainoa syy, sillä oon oikeasti myös ollut aika väsynyt ja halunnut vaan kotiin.

Oon älyttömän kiitollinen Tommin tuesta ja panoksesta, en pystyisi antamaan parastani ilman Tommia. Vaikka on ihanaa opiskella unelmiensa alaa, päivät on aika raskaita kun jatkuvasti pitää olla luovassa tilassa, kehittyä ja näyttää osaamistaan. Mennään viikko kerrallaan ja yritetään pitää huoli meidän molempien jaksamisesta. Onneksi koulupäivät eivät ole olleet yhdeksästä viiteen, mikä oli alun perin vaikutelma. Päivät ovat yleensä lyhyempiä, jolloin olen ollut kotona klo 16-17.30 aikaan ja ollaan keretty syödä, sekä oleilla yhdessä ennen Islan iltapuuhia.

Läksyt olen tehnyt projektipäivinä, joita meillä on noin kerran viikossa. Silloin voidaan tehdä kesken olevia projekteja myös kotona ja olen ottanut näistä päivistä kaiken irti, ettei mun tarvitsisi käyttää kaikkia iltoja kotitehtävien parissa. Monena iltana olen kuitenkin luonnostellut puoleen yöhön asti, sillä oon halunnut koulun jälkeen olla Islan kanssa ja oon aloittanut vasta kun Isla on nukkumassa. Toistaiseksi oon pysynyt hyvin aikataulussa jokaisella kurssilla, mikä on tavoitteena jatkossakin, ettei hommat kerry ja aiheuta liikaa stressiä. En yritä saada jokaisesta kurssista parasta mahdollista arvosanaa, vaan tavoitteena on kehittyä ja oppia omien resurssien ja jaksamisen mukaan. Uskon sen riittävän, kunhan teen vaan parhaani ilman että palan loppuun.

isijaisla

Uskon mulla olevan suhteellisen helppoakin panostaa kouluun Tommin takia, joka ottaa niin paljon vastuuta kotona. Mun ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa tai stressiä tekemättömistä kotihommista, kun toinen ottaa myös vastuuta niistä ja iso osa on jo hoidettu kun pääsen kotiin. Ollaan otettu myös tavaksi melkein päivittäiset ”mitä kuuluu” -keskustelut Islan nukkumaanmenon jälkeen. Löhötään sohvalla ilman että huomio kiinnityy mihinkään muuhun kuin toiseen ja käydään läpi mitä kummankin päivä on pitänyt sisällään, mikä päivässä oli kivaa ja mikä tylsää, vaivaako mikään ja mistä on hyvä fiilis. Tää on iso voimavara. Kiireinen arki voi työntää toisen kauemmas, vaikka just tällaisina aikoina pitää tukeutua vielä enemmän kumppaniin ja toimia tiiminä. Me pyritään aina helpottamaan toistemme elämää ja tällaisina aikoina sen huomaa kaikkein selkeiten, mikä saa aina rakastumaan toiseen uudestaan ja uudestaan.

Koulun aloituksen jälkeen on ollut hieman vaikeampi pitää kaikkia lankoja käsissä ja unohtelenkin nyt päivittäin pienempiä juttuja. Joudun kirjoittamaan ihan kaiken alas tai muuten en muista sitä enää illalla, enkä ehkä pariin päivään ylipäätään. Varmaan menee vielä hetki, ennen kuin kunnolla totun uuteen rytmiin ja tähän kaikkeen. Opiskeluelämä kuitenkin starttasi paremmin kuin kuvittelin ja tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Miten te ootte saanu opiskelun ja perhe-elämän yhdistettyä?

Taaperon seikkailupäivä

Videon kuvauspäivänä heräiltiin rauhassa ja leikittiin kylpylää heti aamutuimaan yöllä olleen yskäisyyden vuoksi. Höyryhengittelyn jälkeen tehtiin kotitöitä, heräteltiin Tommi ja Islan päiväuniaikaan tein some-juttuja, sekä testasin uutta tummaa huulikiiltoa. En oikein osannutkaan levittää sitä, joten lopputulos oli jotenkin tosi suttuinen omaan silmään. Ehkä hommaan vaan tumman (hieman vähemmän tumman kuin tuo tuossa videolla) huulipunan, suosituksia? ♥ Päikkäreiden jälkeen tehtiin pieni visiitti Ikeaan, haettiin mulle viivottimia ja käytiin bongailemassa lentokoneita Helsinki-Vantaan lentokentän vieressä. Tavallinen viikonloppupäiväkin voi olla pienelle ihmiselle ihmeellinen.

Videolla näkyy muutama koulutehtävä, luonnoksia ja perspektiivipiirroksen alkua. Ajattelin, että voisin jakaa tännekin valmiita koulutöitäni, piirroksia ja projekteja. Projekteista voisin laittaa ihan vaihe vaiheelta, esim. jonkin tuotteen suunnittelusta valmistusvaiheen kautta lopputulokseen vai mitä mieltä olette? Olen luonnostellut muuten jo tekstiä miten meidän arki on ylipäätään nyt rullannut, kun vietän suurimman osan ajasta Lahdessa. Se tulee ulos sitten viikonloppuna, huippua loppuviikkoa kaikille! ♥

Tarhan aloitus ja miten se sujui

Isla aloitti tarhan aika tarkalleen noin kuukausi sitten. Tarhan aloitus jännitti mua jotenkin ihan älyttömästi, sillä en tainnut itse olla ihan täysin valmis siihen vielä tässä vaiheessa. Kysyin keväällä jopa koulusta, jos saisinkin lykätä vielä, mutta nyt jälkikäteen olen iloinen, että tämä meni niin kuin meni. Pelkäsin ennakkoon, että jos Isla ei sopeudukaan elämänmuutokseen ja voi huonosti päiväkodissa. Soimasin itseäni siitä, ettei päiväkoti todellakaan ole yhtä hyvä kuin kotona oleminen ja miten ihmeessä pieni oikein pärjää siellä ilman äitiä ja isiä.

Pohdittiin perhepäivähoidon, kunnallisen ja yksityisen päiväkodin, sekä yksityisen hoitajan väliltä. Jälkimmäiseen ei ollut varaa, joten se tippui ensimmäisenä pois. Yksityiset päiväkodit olivat kauhean kaukana, joten se seuraavaksi. Perhepäivähoito on saanut paljon puolesta puhujia alle 3-vuotiaiden lasten hoitotarvetta miettiessä. Tutkittiin kuitenkin meidän lähipäiväkodit ja varsinkin yksi oli saanut paljon kehuja. Tykättiin hurjasti viikko-ohjelmasta ja tavoitteista, sekä tutustumiskäynnillä hoitajista, pihasta ja sisätiloista. Sijaintikin oli täydellinen, joten oltiin tosi iloisia, kun Isla sai sieltä paikan.

tarhanaloitus

Aloitettiin valmistautuminen muutama viikko ennen tarhaa. Käytiin tosin kesäkuussa tutustumassa, mutta en tiedä miten paljon Isla muisti siitä käynnistä enää. Lainattiin kirjastosta muutama päiväkodista kertova kirja ja luettiin niitä ahkerasti. Kerrottiin myös Islalle mikä päiväkoti on, mitä siellä tehdään ja miten kiva paikka se on. Käveltiin useasti ohi ja katseltiin tarhaa ulkopuolelta ja käytiin ostamassa Islalle oma tarhareppu (jonka Isla itse sai valita, videolla lisää).

Aloitettiin totuttelu pari viikkoa ennen mun koulun alkua, jotta saatiin pehmeä lasku. Olin seitsemänä ensimmäisenä päivänä Islan mukana. Osallistuttiin ekoina päivinä ulkoleikkeihin, sitten aamutouhuihin ja aamupäivään, kunnes pikkuhiljaa Isla kokeili yksinään pieniä pätkiä kerrallaan. Voin sanoa suoraan, että ensimmäinen totuttelupäivä oli kamala. Ei Islalle, vaan mulle. Itkin kotona iltaisin parina ensimmäisenä päivänä, sekä silloin kun Isla jäi ensimmäistä kertaa yksin.

Ensimmäinen totuttelupäivä oli varmasti siksi raskasta mulle, että muutos jotenkin realisoitui kunnolla vasta silloin. Yksi vaihe elämästä oli tullut päätökseen ja napanuora tietyllä tapaa katkesi. Hoitovapaa esikoisen kanssa oli päättynyt ja piti luottaa tuntemattomien hoitoon ilmapiirissä, mikä oli kaukana siitä meidän kahdenkeskisestä rauhallisesta arjesta, mihin oltiin kumpikin totuttu. En oikein tiennyt ekoina päivinä miten edes suhtautuisin. Antaisinko Islan leikkiä itsekseen vai olisinko koko ajan lähellä ja läsnä?

tarhakirjat

Päätin olla läsnä. Leikittiin yhdessä, tutkittiin pihapiiriä ja kerroin Islalle mikä mikäkin on. Opeteltiin tulemaan alas vähän korkeampireunaiselta hiekkalaatikolta, odotettiin yhdessä kun hiekkalelulaatikko kannettiin joka päivä esille, käytiin uudestaan ja uudestaan läpi mihin ei saisi mennä (esim. keinujen alle), sekä totuteltiin muihin lapsiin ja odottamiseen. Moikkailtiin hoitajia, muita lapsia ja kerroin päivittäin Islalle kuka kukin on. Tein kaikkeni, että Islalle jäisi kiva ja hyvä, mutta ennen kaikkea turvallinen ja luottavainen fiilis meidän yhteisestä totuttelusta. Joka päivä käytiin läpi ja käydään edelleen, mitä tarhassa tapahtui.

Isla jäi viedessä itkemään perään ensimmäisen viikon ajan. Se oli hurjan raskasta, mutta pysyttiin itse erotilanteissa positiivisina ja rauhallisina. Kerrottiin joka kerta miten kiva päivä Islalla tulee olemaan, ei ole mitään hätää ja äiti/isi menee töihin ja sitten hakee Islan kotiin. Halattiin, eikä yritetty lähteä salassa vaan aina reippaasti ja selkeästi, että Islalle ei jää lähtötilanteesta ahdistava olo. Isla luotti nopeasti hoitajiin ja meni parin päivän jälkeen automaattisesti hoitajan syliin lohdutettavaksi. Itku tai surumielisyys kuulemma loppui aina muutamassa minuutissa.

Toisella viikolla Isla ei enää itkenyt tarhaan mennessä ja sai tarhasta muutenkin paljon kehuja. Toisella viikolla Isla oli kuitenkin tainnut hoksata, että tämä on nyt pysyvä ratkaisu ja kotona saatiin kyllä nähdä sellaista protestointia, että alkoi itseäkin vähän väsyttää, kun koulun alkukiireet oli samaan aikaan päällä. Luulin jo uhman alkaneen, kun Islan raivo alkoi joka päivä sillä sekunnilla, kun astuttiin rapun ovesta sisään ja jatkui siihen asti, kunnes tyttö nukahti. Yöt olivat myös tosi levottomia. Onneksi tämä vaihe meni kuitenkin aika nopeasti ohi, vaikka jokainen päivä tuntuikin pitkältä.

syksylenkki

Tällä hetkellä Isla jää iloisena päiväkotiin ja painuu sisätossujen laittamisen jälkeen suoraan leikkimään, mennessään huutaa heipat ja omakin mieli on levollinen. Meillä on hurjan ihanat hoitajat, joista Islakin tykkää tosi paljon. Islalla on kuulemma voimakas temperamentti, joten ilmeisesti neiti uskaltaa olla siellä jo oma itsensä, mikä on hyvä asia. Ainoa miinus on se, ettei Isla oikein syö tarhassa, koska puhuu niin paljon. En oikein tiedä mitä tästä pitäisi ajatella, koska kotona syö hyvin, mutta totta puhuen en olisi edes huomannut koko asiaa, ellei sitä olisi sanottu. Isla on nimittäin siitä huolimatta ihan älyttömän energinen, kun haetaan iltapäivällä kotiin, eikä tokan viikon protestoinnin jälkeen ole ollut tavallista kummempaa kiukkuakaan. Pohdittiin, liittyisikö nirsoilu tai keskittymisvaikeus ruokatilanteessa jotenkin uuden totutteluun ja tarhan aloitukseen ylipäätään.

Nuhaisuus ja yskä alkoivat myös heti tarhan aloituksen jälkeen, myös oksennustauti rantautui tänne tällä viikolla, mutta onneksi oksennusvaihe meni nopeasti ohi. Isla on kuitenkin selkeästi tykännyt olla päiväkodissa, sillä menee sinne aamuisin niin innoissaan ja pois hakiessa leikkii aina niin keskittyneesti. Hoitajien mukaan Isla osallistuu myös tosi aktiivisesti ja maanittelematta päivän touhuihin, ei itkeskele meidän perään ja nukkuu hyvin päiväunet. Isla on muuten kehittynyt puhumisenkin suhteen jo nyt tosi paljon, mikä on ihan mahtavaa. Loppujen lopuksi kaikki on mennyt siis paremmin, mitä ajattelin.

tarhanaloitus1

Millaisia kokemuksia teillä on päiväkodin aloituksesta? Onko kellekään muulle käynyt niin, ettei lapsi suostukaan syömään tarhassa? Miten asia on ratkennut vai auttoiko vain aika?